Muki-muki-maa

Meillä on aika monta mukia. Enkä varmaan ole ainoa. Laskin joskus että mukeja oli kahdelle hengelle 21 kappaletta. Lisäksi on pari kuumalle juomalle tarkoitettua lasia. En muista ostaneeni itselleni ikinä yhtään mukia. Kaikki on siis saatu lahjaksi tai jotain muuta kautta. Kaikki. Laatikollinen vähemmän käytettyjä mukeja jäi laatikkoon jonnekin kaappiin muuton yhteydessä. Toisessa pahvilaatikossa laatikossa on viisi tai kuusi lasikuppia. Kotikotona on myös jotain lahjaksi saatuja mukeja, joista en koskaan välittänyt.

Yksi muki on kuitenkin saanut erityistehtävän. Se on Finrexin-muki. Olin pari viikkoa sitten vaihteeksi kipeä, joten tulin mukiakin taas käyttäneeksi ja suhdetta siihen ajatelleeni. Muilla mukeilla ei oikeastaan ole mitään tiettyä funkiota, että miten tälle sitten on tullut tehtäväksi olla Finrexin-muki? Ensinnäkin  haluan sanoa, että Finrexiniä olen juonut lapsesta asti aina kun olen ollut flunssassa ja se on osa parantumistani. Halusin pienenä juoda sitä Tsaikka-lasista, koska Finrexin-paketissakin oli Finrexiniä Tsaikassa. Nykyään paketissa taitaa olla Paula.

Mutta nyt käytössä on ja on jostain lukiosta asti ollut Metsäliiton muki. Voitin mukin yläasteella Metsä-visassa. Siitä tuli Finrexin-muki kaiketi värinsä takia, koska sitruunan makuinen Finrexin on varsin saman väristä kuin puut mukissa. Joka tapauksessa Finrexin ja muki ovat osa paranemisrituaaliani, enkä tule vaihtamaan varmaan kumpaakaan enää, vaikka sairaanhoitaja joskus kommentoikin että on se Finrexin aika kallista aspiriinia. Yllättäen en silloin väsyneenä ja flunssaisena jaksanut selittää, että ei se ole minulle pelkkä lääke.

Joku lahjaksi saamani etunimen alkukirjain -muki on yleensä semmonen, minkä olen vienyt töihin kahvimukiksi. Tällä toisella täällä asuvalla ihmisellä on oma muki kaakaolle, se on todella iso Tikru-muki. Muumimukeista, joita suurin osa meidän mukeista taitaa olla, rakkaimmaksi on tullut Mörkö-muki. Toinen asukki on myös jostain saanut Hesarin mainosmukeja ja niistä tykkään kans juoda kahvia. Ne ovat siis ihan Teema-mukeja, joissa on joku ihme hesarikuvitus. Lapsuudesta kaipaan lumiukkomukia, harmi vaan ettei kuluneita kuvioita voi saada enää takaisin astioihin. Mukin mukiakaan en ole rikkonut.